perjantai 28. kesäkuuta 2013

Haluutsä sun Kirk Hammeriin neonvihreet kielet?

Voivoivoivoioi!!!! Tämä postaus kertoo mun ja kolmen kaveripojan matkasta Helsinkiin ja Rock the Beachiin keskiviikkona. Voi pojat! Se oli ihan huikea reissu! Automatka Kalajoelta Helsinkiin meni rattoisasti, ja mukavasti, sain nauraa niiiin kovin hirmuisen paljon ja oikeestaan koko reissun ajan! Oli vaan niin parhautta. HUhuhu. Tuolla porukalla vielä uudestaan! (:
Asetuttiin heti taloksi. Pohjalle muutama kalja ja kortin peluuta, niin niinhän siinä kävi että Pää Kii jäi näkemättä. No ei se mitään, koska kyseisen bändin oon jo kerran nähny ja varmasti tuun vielä näkemään jossain.

Festarialueelle ku päästiin niin ekaks hakeen metrilakua ja tokaks hakeen juomista. Koska ei paljoa muuta hyvää ollut tarjolla sillon ku me alueelle mentiin, mentiin vähän kuunteleen Gaslight Anthemia. Sitte taidettiinkin mennä taas kalja-alueelle josta kuunneltiin pari biisiä Billy Talentilta, koska kiire oli varaamaan hyvät paikat Queens of the Stone Agen esitykselle. Ja ehkä 3. riviinhän me päästiinki. 

Mua vähä ärsyttää että kaikki mun keikkakuvat oli tosi huonoja ): 

No mutta QOTSA veti loistavasti livenä! Vähän harmitti, että I Appear Missing ei soinut tuolloin ): 
Qotsan jälkeen juoksin täysillä Stone Souria katsomaan. Kylläpä Corey Taylor oliki komea mies o:  Ja hyvä laulaan tietty. 

Green Day ei myöskään kiinnostanut niin paljon. Kalja-alue kiinnosti enempi. 

Viimenen tunti vietettiin vähän kauempana rannasta riippukeinussa loikoillen ja rauhoittuen. Mää kyllä tykkäsin festarista. Ens vuonna lähen varmasti uudelleen, jos siellä on hyviä bändejä. 

Paluumatkakin meni hyvin. Hyvin hitaasti syystä että tietyö, mutta nauruunhan siinäkin meinasi kuolla. Huipun huipun huippua! 

Niin, että mää joudun Jyväskylään opiskelemaan ruotsin opettajaksi! Jos siis sinäkin olet suuntaamassa sinne, ehkä jopa samalle linjalle ku minä yliopistoon, ja olet mukava ihminen, niin kontakta mej, vois olla kivaa tutustua jo ihmisiin ennen Jykylään muuttoa (:

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Vuoden kamalimmat kolme päivää...

... olivat nyt kenties vuoden parhaimpia kolmia päiviä! 

Ne, jotka on  mun blogia vuoden päivät seurailleet, tai minut tuntevat, tietävät, että minä vihaan juhannusta! Se ei merkitse enää sitä mitä se lapsuudessa merkitsi, se ahdistaa, koska tuntuu että ihmiset aattelee, että silloin voi tehdä mitä vaan, ja moraali katoaa tyystin. Ja muutenkin, se on vaan syy olla useamman päivän putkeen aivan kännissä. Tällä kertaa (tälläkään kertaa )ei niin minun kohdallani.

Minun juhannukseni kului leppoisissa merkeissä Kalajoella ja kotona. Särkkien menoa me lähettiin pakoon, sinne en ois halunnut mistään hinnasta, hyi helev. Alkoholia nautittiin sopivissa määrin humaltumatta, mutta ruokaa on syöty siinnä missä muut on juonu viinaksia. Liikaa. 

Minun juhannukseeni kuului lautapelit ja korttipelit. Ja karsu. Ja grillailu. Ja löhöäminen. Ja ajelulla käynti. Ja kivelle kiipeäminen. Ja pelleily. Ja häviäminen. Ja väsymys. Ja hyvin nukutut yöt. Ja sauna. Ja onnellisuus.

Tämä oli minun heikko hetkeni. Olin niiin väsynyt, että tuntui että olisin ollut kännissä. 


Perjantai valkeni virkummissa merkeissä ajoissa herättynä. Hyvän aamupalan jälkeen lähettiin käveleen Plassille, eli tuonne Kalajoen kaupungin vanhaan osaan (?). Minä tykkään tuommoisista vanhoista kaupungeista tosi paljon. Plassista yritin kuvata kuvia, mutta niistä tuli melko huonoja ):


Pikku luontopolku käveltiin ja nautittiin hyvästä säästä.





Tuossa söpösöpössä kahvilassa mää haluan vielä käyvvä! 


Iltapäivällä suunta oli Alavieska. Korkattiin samppanjaa porukoiden kanssa, ja lähettiin pyörillä kaverin luo kolmen pariskunnan porukalla grillaileen ja istuun iltaa. Oli ihan super hauskaa! Musa oli hyväää (johtuen köhköh, mistä), ruoka oli über hyvää, ja ei syöny hääsket, ja rrrrramboliinilla viidestään hyppien oli ihan naurettavan hauskaa! 

 Häröä banaani-jälkiruokaa.


Lauantai meni kotona syöden, syöden, hömppää katsellen, Kaljajoella käytiin ajeleen, ja saunassa käytiin. Hills Have Eyes 2 katsottiin ja painuttiin nukkumaan.

Nyt on sunnuntai ja mietin mitenhän mää pystyn herään huomenna töihin viisi tuntia aikasemmin ku nyt oon tottunut heräämään. Onneks vain kolmen päivän työviikko. (:

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Nahkatakin omistaja

Ja tänään oli taas luvassa... shoppailua! Voi minua.. Julia soitti viikonloppuna ja pyysi tänään mukanaan Ylivieskaan, ja koska mun mielessä pyöri The Nahkatakki, päätin lähteä. Ja mukaan lähti myös se nahkatakki. Ja mustat farkkulegginsit koska edelliset meni vuosi sitten hajan. 
Moi auton konepelti. Moi mun käsi mun pyllyssä. NOT.
Oon etsinyt ehkä 230498 vuotta mustia farkkuja, joissa on nahkapaikka, ja taskut, mutta se on liikaa pyydetty. En ole löytänyt. Joten hellitin vähän ja ostin KORKEAVYÖTÄRÖISET nahkapaikkaiset taskuttomat farkkuleggarit baariin. Kyllä, minusta baariin (jos sellaisessa tulen enää koskaan viettämään tanssi-iltoja) tarvitsee omat mustat farkut. 

Nahkis on niin rok. 

Kuva on ihan hassu. 1. Se on epätarkka. 2. Vahingossa siihen tuli kisu. 3. tuolla takana näkyy mun tuolivärkkäily, ku piti saaha kameraa vähän ylemmäksi... :D unohdin purkaa sen, se on siellä vieläkin, hups! 

Housut X-Globesta kuin myös takki. Ja maksamaan yhteensä tuli 99.85.. Äiti tykkäsi. 


Ny mie kuuntelen tässä A Perfect sirkkeliä, jos löytäisin sen levyltä yhtäkään biisiä minkä voisin laittaa mun uuteen mp3-soittimeen , joka tuli tänään postissa. Ei vaan löydy.

Voi minua tuhluria, ja kuukauden lopulla vasta eka palkka. Toivottavasti en pääse opiskelemaan, minulla ei ole varaa asua ja elää syksyllä ):

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Merirosvointiaanit Miettivä Kirsi ja Aito Oikea Nautinto

Hyi ällööö, parisuhdeviikonloppu päivitystä luvassa, yääääääääääääääääk!

Työviikosta selvittynä oli hyvä perjantaina vähän irrottautua arjesta. Kotibileet jee! No... Minähän siellä taas överit vedin ja olin tosi vihanen ja tosi surullinen ja karkaileva.. Ja varpaan löin tosi ikävästi että siihen vieläkin sattuu! Kyllä nuo uudet tutut taas aatteli, että ompa tuo Kirsi outo... Ehkä ne vielä tottuu minuhun (: 
Muistikuvia ei taaskaan löydy, että miksi minä olin vihainen ja mitä kaikkea, mutta oli jotenkin tosi puhdistavaa. Viikonloppuna olin taas kuin uusi immeinen.

Lauantaina poikaystävän kans lähettiin vähän shoppaileen. Kirpparilta löyty Don Johnson Big Bandin levy ja minun näköinen ruutupaita. Ja yhtä nahkatakkiakin kokeilin, jospa sen huomenna vaikka kävisin hakemaan.. Ja ei varmaan kummempia! 
Joo, me koottiin meille (miksei minulle?) vielä lauantaina uusivanha merirosvolaiva! Se on 120 cm leveä, ja oikeinkin mukava, sillä on hyvä seilata untenmerille. Kovan työn jälkeen kivasti käytiin Kalajoella Mamma Leonessa syömässä, kun porukat oli antanu Samulille lahjakortin sinne valmistujaislahjasta. Ja illalla vielä saunaan, ja aikasin nukkumaan. Niin mukavata oli lauantai. 

En voikaan oikeen pitää yllä mun kuuden viikon reeniohjelmaa, kun tulin nuhaan ): kuulisitte mun äänen. Varsinki ku nauran tai yritän kiljua. Pientä kimeää pihinää vain. Voi minua, töihinkin on pakko mennä, koska työpula, joudun oleen töissä ja keskiviikkona ja torstaina yksin! 

Tässäpä minä nyt yritän vähän rentoutua kuuntelemalla City And Colourin uutta levyä, jolta mun lempibiisi on seuraava :3 
Kuunnelkaapas! 


Sunnuntai on varmaan ollut tämän vuoden paras sunnuntai! On vaan oltu, katottu tyhjänpäiväisiä ohjelmia, mässytetty, pelattu SkipBoa ja Scrabblea kuunnellen sadetta ja QOTSAa uudessa merirosvolaivassa. 

Mikään ei mennyt tänä viikonloppuna pilaan (piloille, pilalle, pilaalle?) ja olen hyvin hyvin hyvin onnellinen ihminen merirosvointiaani! 
Ensi viikolta ku vielä jaksais kolme kokonaista ja yhden lyhennetyn työpäivän, niin toivon olevani valmis kohtaamaan vuoden kamalimmat kolme päivää! 

Makoisaa iltaa teillekin (;

torstai 13. kesäkuuta 2013

Nyt vituttaa ihan perkeleesti.


Olen askeleen lähempänä armeijaan lähtöä.


keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Frodos,frodos and frodos

minua salakuvattiin :( 

Minä kerron toukokuun ja alku kesän kuulumisiani. Ja näytän paljon kuvia. Itsestäni. 


Yks toukokuun viikonloppu äiti pakotti mut ottaan mun yo-kuvia. Vaikkei ollu kovin kaunis luonto. No minä sitten otin. Tai siis Samuli otti. ^^

Työt on melko rankkoja. Ja ne aamuherätykset. Varsinki ku pitää herätä toisen vierestä aamulla aikaisin, ja toinen jää nukkumaan. Sillon tulee ihan itku! 
Läsä. 

Kaikki pääsykokeet on tosiaan ohi. Viimeinen oli 6.6 Oulaisissa amk:ssa sairaanhoitopuolelle. Oli melkoista iiisi. Pelkkä haastattelu, jota varten oli pitänyt tehdä portfolio. No minähän olen vaikea puhumaan, mutta kyllä jotain yritin sepittää. Sepi on muuten kadonnut. Se on meijjän kisu. :'( 

Löyrettiin siinä kuvausmatkalla myös luuranko! 

Kitara- ja rumpututkinnot molemmat oli myös toukokuussa. Kitarasta 4/5 ja rummuista 5/5!! :) ehkä mää joskus pääsen rumpaloimaan johonki bändiin, ois niiiin mukaisaa! 

Ja mun viralliset yo-paperitki oli iha ok, yksi L, kolme E ja yksi M. Ja todistuskin oli hyvä. 


Nii joo, ja näillä näkymin 26.6 olis tiedossa Pää Kii, mahd, Billy Talentia, Stone Sour, Green Day, ja QUEENS OF THE fuckin STONEAGE!!!! Arvaatkos minne suuntaan? (; 



Tiesittekö että tuossa hatussa menee semmonen naurettava kuminauha jonka saa niinku leuan alle? Se löytyy tuosta lipan yläpuolelta.

Tää kuva ei nyt liity mitenkään tähän kategoriaan, mutta halusin sen silti tänne laittaa. Voi miten mää kestän vielä kaksi työpäivää? Perjantaina kyllä voisin juopasta nuo minun karhut ja pitää hauskaa.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

All is violent, all is bright

Moikkis! 
Eilen näin Kaustisen kaveriani Ylivieskassa Sun Pampas tapahtumassa. Lippu sinne maksoi 20 e, eli ihan liikaa. Esiintyjinä oli joku ihme Weijot, ja Jukka Poika. Tuo on nyt kolmas kerta ku nään Jukka Pojan, vaikka kuulun  niihin kymmeneen suomalaiseen, jotka ei ees pidä kyseisestä artistista!
Yhden kaljan minä siellä join, vaikka olinkin autolla liikenteessä. Kahvillakin käytiin huoltsikalla, koska tapahtuma-alueella oli niin tylsää. Sieltä kun tultiin, niin kuunneltiin hetki niitä Veijjoja, ja ehdotin että lähetään käymään meillä kotona vessassa ja vaihtaan kuivat sukat. Ja oli niiin hienoa sumua Kähtävällä, että päätin yöllä vielä kun kotiin vihdoin saavuin lähteä kuvaileen. 
Hieman pelotti mennä tuolla, kun meidän kylällä on nyt lähiaikoina nähty karhunpentuja, ja täysikokoinen karhu. Silti aika siistiä. Heti ku kuulin karhuhavainnoista, alkoi mun päässä soida Hopeanuolen tunnari :> 
Unelmieni talo :3

Minun yo-juhlani menivät hyvin. Porukkaa kävi 120, sain lahjoja, ja rahahuoleni ovat ohitse. Kesän jälkeen (tai mahdollisesti kesällä ku kuumottelee niin kovin kovin kovasti) ostan rummut ^^

                                            Oon aina miettinyt kuka tuonkin nimen on keksinyt..


Työtki alkoi heti 3. päivä. Olen kesän siivoojana Ylivieskan terveyskeskuksessa (Y). Se on.... ihan ok. Kyllä mä varmaan tässä pian siihen kuitenkin kyllästyn. Paskaa on se, että työt alkaa 6.30, eli mun pitää herätä jo puol kuus, ja jos pyörällä joskus meen niin ennen viittä..

Sori, näitä kuvia vähän tulee, ja lisää ois tuolla vielä, ehkä seuraavalla kerralla sitten! 


Nyt pitkää lenkkiä. Tosiaan, alotin kuuden viikon kuntokuurin, toivottavasti se kestää, koska tuon edellisen kans kävi vähän huonosti... Mutta niiin, hyvää loppupäivää!

Ps. lukeekohan tätä blogia enää kukaan? (: 

lauantai 8. kesäkuuta 2013

...Like Clockwork

Heipat, ei tullut päivitystä eilen, syystä että töiden jälkeen lähdin Kalajoelle. Illalla käytiin poikaystävän kanssa baarissa katsomassa Don Johnson Big Band. Keikka oli huikea! Oltiin ihan 20 sentin päässä kitaristista. Ja täytyy sanoa että bändi on paljon parempi livenä kuin levyllä! Ja se on melekoinen saavutus, ja minusta hyvä asia. Ja Tommin bändi... olin ihan ihastuksissa niihin perkussioihin. Kyseinen orkesteri on mielestäni Suomen kärkikastia!! Suosittelen, vaikka bändistä ei niin paljon tykkäisikään, livenä se on kuin toinen bändi! 

Mutta nyt asiaan, eli tähän : 

Queens of the Stone Agen kauan (6 vuotta!) odotettu uusi levy. Onneksi poikaystävä oli niin innostunut tästä että innostus tarttui minuunki, ja ennakkotilasin kyseisen levyn äxästä.

Paljon jo tiesin tästä levystä etukäteen, sittä QOTSA on julkaissut monia biisejä kuultavaksi. Jo levyn ensimmäinen biisi houkuttelee kuuntelemaan levyä. Biisi on hyvin kiinnostava, ja loistava avausraidaksi.
Musiikkividot ovat pelottavia, mutta levyn teemaan sopivia. 

Kuitenkin levyn toinen biisi, I Sat By The Ocean, alkaa kevyemmällä kitarariffittelyllä hyväksi vastapainoksi tummalle ja synkemmälle avausbiisille. 

Ehdottomia suosikkibiisejäni levyltä ovat seuraavat: 
If I Had A Tail. Yksinkertainen, mutta groovaava. 

I Appear Missing on ahdistava ja henkeä salpaava. Sitä kuvaa parhaiten sana musertava. Biisi pysäyttää kaiken ympärillä tapahtuvan, se on pakko kuunnella tarkoin, tuskallinen ilme kasvoilla. Tästä oli ilmestynyt kolmen minuutin mittainen pätkä, mutta biisi onneksi kestää 6 min. Suosikkini, ehdottomasti. 

Levyn tunnetuin biisi mahtaa olla My God Is The Sun. Se on hieman lähempänä perinteikkäämpää QOTSAA kuin muut biisit mielestäni. Mutta kyllä siitä silti huomaa, ettei se sopisi mihinkään muuhun levyyn kuin tähän. 

Minulle uusista biiseistä eniten iski Smooth Sailing. Se on kepeämpi kuin muut. Ja rytmillisesti hauska. Se tempaa täysillä mukaansa. :


Kokonaisuudessaan levy on synkempi kuin aikaisemmat. Minun on vaikea sanoa, miltä tämä levy kuulostaa, mihin sitä voi verrata. Aiemmissa levyissä, kuten Songs for the Deaf, on kuultaviaa Kyuss, ja Era Vulgaris on lähempänä (hard) rockia. Tällä levyllä ei ole kumpaakaan. Mietin, että onko tämä nyt sitä todellista Queens of the Stone Agea? 

Levy on varmasti tämän vuoden kuumin, enkä usko että mikään loppuvuonnakaan ilmestyvän päihittävän sitä. Antaisin sille neljä ja puoli tähteä. Levy on niin erilainen, ja ehkä siksi niin kiinnostava. Se on tummanpuhuva, ja yllättävä. Miinusta annan levyn kestosta, vain kymmenen biisiä. Levy on nopeasti kuunneltu läpi. 
Levyltä löytyy myös muutama rauhallisempi kappale. Esimerkiksi Kalopsia ei iske minuun ollenkaan. Tekisi mieli joka kerta skipata se levyä kuunnellessa. Myöskin seitsemäs biisi Fairweather Friends on tylsähkö ja mielestäni ehkä jopa turha. 

Olen kuitenkin odottanut levyä innoissani, eikä se todellakaan ole pilannut innostustani, päin vastoin, se ylitti odotukseni. Tämä levy soi varmasti koko kesän autossani matkamusiikkina. Ilman kyllästymistä.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Gggrauh you!

Huomenna uutta tekstiä. Luvassa LEVYARVOSTELU, uu uutta jäännää, 
huomisiin,
nyt ruoka,
ja sitte rakas tänne <3 
huomenna lyhyt päivä töissä.
ja illalla
Don
Johnson
Big 
Band.
ps. 26.6 festareille (; 

Muiks!