tiistai 18. heinäkuuta 2017

Treenikatsaus viikkoon 28

Viime viikko oli puolimaratonin jälkeen kevyempi. Juoksin vain kolmesti ja suunnittelemani lihaskuntotreeni jäi tekemättä. Juoksukaan ei kulkenut kovin hyvin. Varsinkaan viikonloppuna kun ahdisti, eikä ollut kunnolla energiaa kun en ollut halunnut syödä. Varmaan olisi ollut järkevintä jättää lenkit viikonlopulta välistä niin suuren järkytyksen takia, mutta halusin kuitenkin päästä suunnitellut lenkit tekemään. 

Ensimmäisen kerran juoksin vasta keskiviikkona ja silloin tein 40 minuutin pk-lenkin. 

Lauantaina tein hieman kovemman lenkin, kymmenen minuutin verkan jälkeen yritin juosta 5 km 5 min/km vauhdilla mutta ei se kovin hyvin mennyt. Kolmen kilsan jälkeen vauhti hidastui ja vika kilsa meni melkein 6 min/km. Viiden kilsan pätkän keskivauhdiksi tuli 5:06 min/km ja keskisykkeeksi 182. Loppuverkankin lyhensin puoleen eli hölkkäsin vain viisi minuuttia. 

Sunnuntaina hölköttelin vajaan tunnin mutta juoksu tuntui raskaalta ja sykkeet huitelivat taivaissa. Ei hyvä lenkki. Olo oli koko ajan väsynyt ja nuutunut ja janoinen ja mahaan pisti. 

Ma-ti: Lepo.
Ke: Juoksu 40 min / 6 km, keskisyke 150, -vauhti 6:38 min/km.
To-pe: Lepo.
La: Juoksu 40 min / 7,3 km.
Su: Juoksu 57 min / 8,5 km, keskisyke 155, -vauhti 6:44 min/km.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Liekki on sammunut, tää kesä oli sateinen

En ole pitkään aikaan kertonut blogissani mun elämästä mitään sen syvällisempää, ainoastaan juoksujuttuja. Oon blogia kuitenkin pitänyt jo niin monta vuotta, että musta tuntuu että mun on pakko tulla kertomaan tänne ja teille mun vastikään tapahtuneesta elämänmuutoksesta. 
Minä ja Samuli erottiin.
En vaan voi uskoa, että näin on käynyt. Oon ollut Samulin kanssa niin onnellinen ja rakastanut häntä niin paljon, joten en voi käsittää miksi toinen ei enää tunne samoin. Tiedostin, että me halutaan tulevaisuudessa eri asioita, mutta halusin aina uskoa, että me selvitään mistä vaan ja pysytään yhdessä vielä pitkään. Mahdollisesti koko elämä. Sitä mä olisin toivonut. 
Tällä hetkellä tuntuu, että mun koko elämä on murentunut. Ihminen jota rakastan enemmän kuin ketään muuta ei enää kuulu mun elämään sillä tavalla kuin haluaisin. Joudutaan lähtemään meidän yhteisestä ihanasta kodista, enkä voi uskoa sitä. Aion kesätöiden jälkeen muuttaa takaisin kotiin. En ole seitsemään vuoteen asunut kotona, mutta tällä hetkellä tuntuu, että haluan muuttaa turvalliseen paikkaan ja paikkaan jossa on muita tärkeitä ihmisiä mun ympärillä. Luultavasti asun myös koko tulevan vuoden kotona jos vain jaksan kulkea koulussa Alavieskasta. En pysty asumaan Kokkolassa hetkeen, vaikka joskus tänne varmasti palaankin. Kaikki paikat Prismasta lähtien muistuttaa yhteisistä ajoista ja se satuttaa. 
En ole koskaan aiemmin eronnut ja varsinkin näin pitkän, neljän vuoden yhteiselon jälkeen kaikki tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Välillä tulee helpompia hetkiä, mutta lähinnä vain ahdistaa ja surettaa. Mieleen putkahtelee koko ajan muistoja, ihania muistoja ja se itkettää. En tiedä yhtään kuinka pystyn jatkamaan mun elämää ilman Samulia siinä. Kuinka ikinä pystyn rakastamaan ketään muuta. Ja loppuuko tämä mun rakkaus Samulia kohtaan milloinkaan.
Onneksi ollaan vielä hyvissä väleissä ja voin puhua hänen kanssaan, jauhaa näitä samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Samuli on ollut mun paras ystävä viimeiset neljä vuotta ja ainoa henkilö, jonka kanssa olen pystynyt olemaan täysin oma itseni. Hän on auttanut mua jaksamaan kaikki vaikeat ja raskaat hetket. En halua, että sellainen ihminen katoaa mun elämästä täysin, vaan toivon koko sydämestäni, että me voidaan olla vielä ystäviä. 
Tällä hetkellä ei voi muuta kuin elää sekunti kerrallaan ja koettaa uskoa, että elämä jatkuu vielä tämän jälkeen. Vaikka muhun tulee varmasti vielä pitkän aikaa sattumaan niin paljon. Yksi juttu mitä aion nyt tehdä on se, että käyn mun koko blogin läpi, luen vielä viimeisen kerran jutut, joissa Samuli esiintyy ja sen jälkeen poistan ne. Tiedän, että muuten tulisin niihin palaamaan viikkojen, kuukausien ja ehkä jopa vuodenkin päästä enkä usko että vanhojen juttujen lukeminen ja vatvominen auttaisi mua pääsemään yli tästä. Siinäkin on jo kestämistä kun niitä muistoja on mieli täynnä.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Loppukesän juoksusuunnitelmat

Viime viikkoisen puolikkaan jälkeen tuli kriisi, että mitä mää nyt teen? Mitä varten mä nyt treenaan? Onko mulla joku tavoite?
Alunperin ajatus oli että puolikkaan enkan jälkeen alan treenaamaan maralle. Jos nyt aloitan maratontreenin, menee itse maraton syys-lokakuun vaihteeseen. Pitkät lenkit on mun heikko kohta ja tarvin aikaa totutella niihin. Kun katson mitä tapahtumia tuolloin olisi, on mulla kaksi vaihtoehtoa. Lokakuun ekana viikonloppuna oleva Kaarinan syysmaraton. Kaarina sijaitsee todella kaukana eikä mua huvittais tehdä kallista koko viikonlopun kestävää maratonmatkaa, kun pitäisi matkustaa monta tuntia Suomen toiseen päähän ja sitten yöpöyä hotellissa jnejne. Toisaalta haluaisin juosta maratonin isossa tapahtumassa.
Toinen vaihtoehto olisikin syyskuun vikana viikonloppuna oleva Kauniston maraton Haapajärvellä. Se on melko lähellä mun kotia, mutta jonkun kuitenkin pitäisi kuljettaa mut sinne ja tulla hakemaan, koska maran jälkeen en pysty ajaan autoa. Tämä on kuitenkin todella pieni tapahtuma eikä maratonin juoksijoita ole ollut aiempina vuosina paljoa. Lisäksi mara juostaan kuutena seitsemän kilsan lenkkinä eikä se kuulosta kovin huokuttelevalta.

Koska pitkät matkat on mun huonoin osa-alue, ei niiden juokseminen kauheana innosta. Pitkät pari tuntia ja ylikin kestävät pitkikset ei oo mun lemppareita. Oon kuitenkin saavuttanut tänä vuonna niin paljon. Kympin mahtava enkka toukokuussa ja nyt puolikkaan enkkaan huima parannus. Ainoa oikeastaan mitä voisin vielä saavuttaa on se maratonkokemus. Taino, miksei voisi jotain vitosenkin ennätystä yrittää, mutta ei vaan oikein ole kisoja tuolle matkalle.

Loppujen lopuksi päätin nyt kuitenkin aloittaa treenit maratonille valmistavalla ohjelmalla. Eihän sitä maraa kuitenkaan ole pakko juosta jos syksyllä siltä tuntuu. Toisaalta se houkuttaisi, onhan se nyt vaan niin huikea kokemus ja varmasti saisin parannettua viime vuoden aikaani. Kauniston maratonista ja Kaarinan syysmaratonista valitsin kuitenkin ensimmäisen.

Seuraavat kisat olisivatkin heinäkuun viimeinen viikonloppu Haapajärvellä. En tosin yhtään tiedä juoksenko siellä puolikkaan vai varttimaratonin. Onhan tässä vielä pari viikkoa aikaa miettiä ja pohtia :D